Romania, osa 3

Tervetuloa takaisin matkakertomuksen pariin. Valitteluni siitä, että tuli tällainen väli, mutta Muu Elämä (tm) vaan imaisi turhan tehokkaasti mukaansa. Jatketaan torstailla, eli matkan neljännellä päivällä.

Aamulla oli aika poistua Brașovista, joka oli matkamme pitkäaikaisin tukikohta. Pidin kaupungista kovasti ja sinänsä vähän harmi ettei siihen ehtinyt enempää tutustua, mutta tarkoituksena oli kuitenkin tutustua Transilvaniaan, ei Brașoviin. Suuntana oli Rupean linnoitus, joka on ensimmäisen kerran rakennettu 1324 ja yhdistää Transilvanian, Moldavian ja Walachian alueet (tukeutuen alueen esittelylehtiseen). Jotenkin olimme saaneet kuvan, että kyseessä olisi raunio, mutta restauroinnin ansiosta pääsimme ihastelemaan ehjää linnoitusta ja hyviä näkymiä sieltä.

Kappas, lisää ovia ja ovenkahvoja.

Päivä oli jälleen lämmin, joten linnoituksen kiertäminen alkoi jossain kohtaa uuvuttaa. Onneksi siellä myös riitti varjoa. Oli sinänsä sääli ettei huoneita ollut sisustettu eikä siellä ollut paljoa tekstejä kertomassa mihin mitäkin osiota oli käytetty, mutta huoneet yms. oli sentään nimetty. Tuli vaan hassu olo kun löydettiin mm. kappeli - ja se oli täsmälleen samanlainen askeettinen huone kuin kaikki muutkin. No, ei voi olettaa liikoja linnoitukselta, joka on juuri saatu kuntoon. Rupeasta löysin myös tuliaisen pikkusiskolleni, siitä lisää myöhemmin.

Linnoituksen sijainti oli tosiaan mitä mainioin,

Seuraavaksi suuntana oli Sighișoara, jossa oli oma esitelmävuoroni Ortodoksisen Biserica Sfanta Treime din Sighișoara kirkon edustalla. Harmi ettei esitelmän pidostani ole kuvaa, sillä asettauduin jonkinlaisen riippupajun alle, ja kuulemma sovin siihen täydellisesti vihreän hameeni kanssa. Esitelmäni meni miten meni, mutta itse kirkko oli jälleen hieno. Ortodoksiset kirkot ovat häkellyttävän koristeellisia ihmiselle, joka on tottunut luterilaisten kirkkojen yksinkertaisuuteen.

Välillä oli niskat kipeytyä kun piti ihastella kaikki mahdolliset katonrajan ornamentit ja muut koristeet.

Sighișoarassa meillä oli lounastauko ja omaa aikaa kun yksi esitelmä siirtyi. Sighișoara on todella kaunis kaupunki, ilmeisesti myös turistien suosima. Kuljimme Mäkikirkon ohitse, ja "sisäänheittäjä" kertoi, että heillä on myös suomenkielinen opasteksti! Näyttikin sen meille, josta siis Mäkikirkon nimitys on. Päädyimme kuitenkin kiertämään hautuumaalla ja kaupungilla maksullisen kirkkokäynnin sijaan.

Kirkon ja keskustan väliseltä sillalta avuatui hurmaava näkymä.

Torilla oli paljon erilaisia kojuja, joista erityisesti korut houkuttivat. Kämppiksen tuliaiskorvakoruihin sain alennusta, koska kävin niitä useampaan kertaan katsomassa ja edelleen epäilin. Ihailemani camékorun hinnan toisella kojulla onnistuin vahingossa tinkimään alemmaksi ihan vain toteamalla, ettei minulla ollut niin paljon rahaa kuin siitä pyydettiin. Sain sen lopulta miltei puoleen hintaan, josta omalla tavallaan tuli hieman huono omatunto. En oikein osannut suhtautua siihen, että sain ostettua ison hopeakorun kahdeksalla eurolla.

Mäkikirkon hautuumaata.

Jokin soma rakennus hautuumaan ja kirkon välissä.

Lähtömme ajoitus oli täydellinen: bussin startatessa iski melkoinen kaatosade! Salamoita ja kaatosadetta oli mukava seurata bussin ikkunan läpi.

Matka Sibiuun meni melkolailla torkkuen. Päästyämme Pension Kon Tikiin meille tarjottiin paikallista pirtua tsuikaa pienet lasit. Kohteliaisuudesta maistoin ja oli melkoinen kokemus kun en kirkkaisiin koske edes sitseillä. Taisin tyrkätä lasini lopun eteenpäin. Sibiussa jätettiin matkalaukut hotellille, kuunneltiin siirtynyt esitelmä ja suunnattiin kaupungille viettämään vapaa-aikaa.

Näköala huoneemme ikkunasta.

Oli mukavaa kun majapaikasta oli kävelymatka keskustaan, ei tarvinnut samalla tavalla miettiä siirtymisiä kuin Brașovissa.. Minä ja toinen introvertti matkatoveri lähdimme kahdestaan etsimään ruokapaikkaa, molemmat kaivattiin hieman hengähdystaukoa kahdenkymmenen hengen seurueesta. Oli nautinnollista olla hiljaa ja juoda viiniä. En tiedä mokasinko itse ruokatilaukseni kanssa vai mitä tapahtui, mutta lämpimän aterian sijaan sain salaatin. Mikä sinänsä oli mielenkiintoista, koska aiemmin lounaalla toisen matkatoverin tilatessa mozzarellasalaatin kyseessä oli paistettuja juustoviipaleita ja tomaattisiivuja eikä meidän salaatiksi mieltämiä ruoka-annoksia paljoakaan näkynyt. Onneksi sain ruokaseurani jämäranskalaiset, joten en ihan nääntynyt. Torstai oli myös ainut ilta, jolloin pääsin hotellille jo kymmenen aikaan. Tuli ehdottomasti tarpeeseen, mutta se ei silti pelastanut väsymysperjantailta, mistä lisää seuraavassa postauksessa.

Ensinäkymät Sibiun keskustaan.