Vampyyrien metsästysretki, jatkoa eli Romania, osa 2

Näin se kiire miltei jopa helpotti. *köh*

Mutta jatketaan Romanian matkalla ja ainakin keskiviikolla, jolloin suunnattiin kohti Branin linnaa. Matkaohjelmassa lukee "Linnoitus- ja Dracula-päivä", tosin tässä kohtaa matkasuunnitelma oli jo hieman muuttunut ja Prejmerissä käytiinkin tiistaina. Suunnattiin siis heti aamusta kohti Brania. Aluksi metsästettiin kauppa ja ostettiin eväät. Sen jälkeen oli hivenen epäselvää, miten päästään koko linnan alueelle, mutta lopulta löydettiin lipunmyynti turistikojujen keskeltä. Vähemmän yllättäen ns. Draculan linna on melkoinen turistikohde.

Meidän seurue asettui aluksi kauniiseen linnapuistoon esitelmien ajaksi. Istuttiin puolivarjossa ja oli mukavan lämpöistä ja suht rauhallista olla. Toki mitä pitemmälle aamupäivä ehätti sitä enemmän porukkaa myös puistoon ilmestyi. Lopulta kun lähdettiin kohti linnaa päädyttiinkin jonottamaan sisälle. Aamupäivällä oltaisiin voitu kävellä vain suoraan sisään, joten vinkki jos joku joskus on Braniin menossa: jos haluatte tutustua linnaan rauhassa ilman turistiryysistä, niin olkaa paikalla aamupäivästä. Puolilta päivin on jo tunkua.

Täytyy myöntää, että lopulta kin linnaan asti päästiin niin ei tehnyt kovinkaan kummoista vaikutusta. Ulkoahan tuo oli upea! Jälkikäteen analysoituna odotukset linnaa kohtaa olivat ihan vääränlaiset: kun sitä kerran markkinoidaan Draculan linnana niin siltä olisi odottanut enemmän sitä meininkiä. Nyt ainoa siihen viittaava oli eteisaulan taulut. Täytyy tosin myös muistaa, että Romaniassa Dracula eli Vlad Tepes on ihan eri asia kuin meille täällä. Vlad Tepes on kuitenkin historiallinen henkilö, joillekin jopa kansallissankari, joka on vaikuttanut alueella valtaisasti. Jos linnaan olisi menny toisella asenteella (ja väljempänä aikana) siitä olisi nauttinut varmasti eri tavalla. Nyt kun katsoo kuvia ja muistelee linnaa, niin olihan se hieno. Linna on nykyään kuningatar Marien jälkeläisten omistuksessa ja linna on kunnostettu 1900-luvun alkupuolen asuun pääsääntöisesti, ja siellä on esimerkiksi useita tauluja kunigattaresta.

Loppujen lopuksi Branin linnassa oli kyllä monia kivoja pieniä yksityiskohtia. Rakastin erilaisia laattoja, takorautakoristeita ja pientä salakäytävää. Kiva yksityiskohta oli myös se, että vanhoja seinämaalauksia löytyi paikoitellen pleksien alta, pääsääntöisesti seinät oli vain valkoiset.

Branista jatkettiin matkaa kohti Sinaiaa ja mitä ilmeisemmin poistuttiin Transylvanian alueelta. Matka taittui hyvin jänniä vuoristoteitä pitkin. Mutkittelua ja mäkiä riitti. Sinaiassa kohteenamme oli Pelesin linna, tai siis, kuninkaallinen kesämökki. Ja melkoisen hulppea sellainen. Linna on rakennettu uusrenesanssin tyyliin 1873-1914.

Lisää ovikuvia! Näitä riittää.

Rakennus oli ulkoa päin melkoisen hauska. Sisälle kun mentiin piti laittaa kenkien päälle kummalliset kangassuojukset. Aulassa odotellessamme "englantia puhuvaa opasta" mietittiin ryhmäkuvan ottoa niistä, mutta sitä ei taidettu toteuttaa. Lopulta opas saapui ja no, eipä hänestä paljoa iloa tullut, mutta kertoi sentään alakerran olevan kuninkaallinen vastaanottosali. Alakerta oli hirmuisen synkeä kun oli pelkkää puupaneelia. Hrr. Sivuhuone oli jo hivenen mielenkiintoisempi, mutta vaikutti aluksi siltä, ettei tuo linna hirveästi sykähdytä.

Mielipiteeni muuttui kun päästiin yläkertaan. Jugendia! Art Noveauta! Art Decoa! Muchaa! Valitettavasti sisällä ei saanut kuvata, mutta olisin voinut viettää loppupäivän tuolla vaellellen. Taulut oli kauniita, huoneet harmonisia ja siroja, värit oli ihania ja ne yksityiskohdat! Monet tapeteista ja tekstiileistä olisin voinut ottaa samantien mukaani. Sekä taulut. Löytyi sieltä tosin yksi hyvin skandinaavisen selkeä ja pastellinen huone sekä yksi niin krumeluuri, ettei oikein tiennyt katsooko huonetta vai korusepän mestarinäytettä. Valitettavasti paikan henkilökunta aina hoputti eteenpäin eikä antanut katsella lempihuoneitaan uusiksi, mikä oli hivenen hämmentävää. Mutta oli todella mielenkiintoinen paikka minulle henkilökohtaisesti.

Sinaiassa kuunneltiin loput esitelmät ja lähdettiin paluumatkalle Brașoviin. Ilta meillä oli vapaa-aikaa, joka tosin porukassa johon liityin meni lähinnä illalliseen. Mutta oli hyvä illallinen! Kalaa ja paistettuja vihanneksia. Huvitti kun tarjoilija varmisteli, että tajusinhan ruoan olevan mausteista. No, olihan se, mutta ei mitenkään liiallisen. Romaniassa mausteiden käyttö tuntui olevan aika vähäistä tai ainakin erilaista kuin Suomessa. Keskiviikkokin venyi myöhäiseksi, mutta kevyempi ilta oli hyvin tervetullut. Olin myös onnellinen kunnon ateriasta kun päivän muu ruokailu oli ollut enemmän välipalatyyppistä.

Näköjään tästä uhkaa tulla päivä tai kaksi per postaus tyyppinen matkakertomus. No, onpahan sitten kirjoitettu huolella. Päiväkirjamerkintäni ovat vähän vaihtelevan pituisia kun jossain kohti matkaa nukkuminen houkutti huomattavasti enemmän kuin kirjoittaminen.