torstai 9. elokuuta 2018

Kuolonkorinaa vai uutta elämää

Pitkän hiljaiselon jälkeen - ollaan vielä täällä. Molemmat ollaan mietitty blogia paljon, mutta se ei ole näkynyt. Päätettiinkin kokeilla siirtyä Instagramiin. Ehkä se tuo eloa tännekin. Meidät löytää @hetken_mielijohde takaa. Nähdään instassa!


maanantai 1. elokuuta 2016

Kesän hiusseikkailu

Jo kesäkuun lopulla suunnattiin Ouvan kanssa jälleen kerran Turkuun parturi-kampaamo Tituun. Oli lopulta melko pikainen päätös lähteä kun aluksi ei meinannut olla yhteistä aikaa, mutta sitten sellainen järjestyi ja Kirsillekin vielä sopi. Keskiaikamarkkinatkit olivat taas samaan aikaan niin kätevästi pääsi sielläkin pyörähtämään.

Lähtökohtana oli helmikuussa viimeksi värjätty ja leikattu tukka eli haalistunut ja ylikasvanut. Latvat oli miltei pastellisen vaaleanpunaiset, juuressa omaa väriä pitkästi ja siinä välissä violetimpaa.


Tällä kertaa aloitettiinkin minun päästäni ja alku oli melkoisen dramaattinen minulle, joka vieläkin välillä unohda hiusten kasvavan takaisin. Koko operaatio aloitettiin ajelemalla niskaan 6 millin siili. Kiehkurat vaan putoili lattialle.



Värinpoisto taikoi hiukset hetkellisesti hyvin pastellisiksi, mutta pesun jälkeen violetti osuus hiuksista oli muuttunut shokkipunaiseksi, miltei oranssiksi. Olin hivenen hämmentynyt siitä - ja totesin jälleen ettei tuollainen punainen sovi ollenkaan.


Hiuksiin tuli juureen hyvin pastellisen hopean hohtoinen liila, sen jälkeen miltei vaaleanpunertavaa johtuan pohjan punaisesta ja latva muuttui lupiininvioletiksi. Niin ja se 6 mm:n siili, jota ei hämmennyksekseni edes huomaa hiusten ollessa auki. Ei tietenkään kampaaja olisi sitä tehnyt jos se näyttäisi huonolta, mutta olin silti hämmentynyt. Ja olen välillä vähän edelleen.




tiistai 12. heinäkuuta 2016

Teeholistin tunnustukset

Uusi ihana teepannu! Se on nätti! Lasinen, pieni ja siro, mutta vetää silti yli litran eikä maksanut mansikoita niin kuin kaikki muut kohtaamani lasipannut.



Teepannu on kotoisin Pentikistä ja nimeltään Elegia. Kansi ja sihti ovat terästä, lasinen pannu kestää konepesun! Hintaa tällä kaunokaisella oli vain 29 euroa. Hyvin käytetty promo-sunnuntai Finnconissa siis kun googlettelu tuotti tulosta.

Sihti on mukavan tiheä ja se on helppo poistaa teen valmistuttua siinä olevasta sangasta. Ei ole ainakaan tähän mennessä kuumennut niin, että siihen olisi ikävä koskea. Samaa ei voi sanoa esimerkiksi Marimekon Oiva-teekannusta, jonka teesihdin poisto on sormille ikävää. Toisaalta se on niin matala, että teoreettisesti sen voisi myös jättää paikoillen.


Pannun saa mukavasti osiin. Toki se on ihan odotettavissakin kun teräsosat eivät kestä konepesua ja itse pannu kestää. Tuo metallinen suppilo pitää niin sihdin kuin kannenkin paikoillaan. Siinä on reiät, joista tee valuu ja pannusta on ylipäänsä mukava kaataa. Lasipannun keveys auttaa asiaa, mutta ei myöskään läikytä yhtään.

Lasiteepannu on ollut jo pidempään ostoslistalla ihan sen takia kun Ouva toi aikoinaan Kanadasta teekukkia. Pannu on tosin sen verran miellyttävä, että sitä on tullut käytettyä paljon ihan kaikkeen muuhunkin. Voi olla, että vanha keraaminen pannuni saa siirtyä eteenpäin uuden tieltä.

Kuvassa pannu on ilman sihtiä ja sisältää vihreää teetä. Samalla pääsette ihailemaan uuden asunnon lattiaa, koska milloinkas sitä ei kyyhöttäisi lattialla ottaessaan kuvia.


maanantai 4. heinäkuuta 2016

Väriä sadepäivään

Kaveripiirini voi väittää etten ole kaikkein käytännöllisin ihminen korkojeni kanssa, itse väitän vastaan. Tiedän missä korkoja ei kannata käyttää ja toisaalta pärjään kaikkialla - öiset Suomenlinna larpit teininä voisin tosin jättää toistamatta. Niinpä on ihan loogista valita sadepäivänä jalkaan yhdet korkeimmista koroista ja näyttävimmistä kengistä. Nämä Dolly Don vihreät ihanuudet on hassusti sillä rajalla ovatko käyttökengät vai vähän spessummat. Asustavat siis vuorotellen eteisessä ja kirjahyllyssä.

Harmaana ja sateisena torstaina piti tietenkin olla myös muuta väriä päällä, joten höpsötysten kanssa kaveerasi kukkahame.


maanantai 13. kesäkuuta 2016

Kinuskijäätelön tasoista ällösöpöyttä

Muutto on takana jos tavaroiden siirrosta puhutaan. Sen sijaan niiden purkaminen on aika pahasti vaiheessa ja kaikennäköistä pientä hoidettavaa riittää, joten päivät menevät nopsaan. Huomattiinkin tänään iltasella, että kappas, meillä on vuosipäivä. Onneksi ehdittiin käydä noukkimassa lähi-Alkosta pikkolopullo skumppaa ja jäätelöt matkaan ja mentiin katsastamaan yksi lähipuisto. Muutenkin nätin oloisesta puistosta löytyi vesiputouksen kaltainen asia ja muutenkin vähän japanilaishenkistä meininkiä. Suosittelen Strömbergin puistoa jos sattuu liikkumaan läntisessä Helsingissä ja kaipaa puistoilua.

Kolme vuotta seurustelua takana, kihloja kohta vuoden ja avoliittoa pari viikkoa. Kaikkea sitä kun en vieläkään oikein miellä itseäni parisuhdeihmiseksi. En kyllä valita, oikein mukavaa ja kivaa on ollut. 

M kuvasi hyvin Ouvamaisella tavalla vesiputouksen ihmettelyn ja jäätelön syönnin.

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Cake is a lie?

Siitä asti, kun sain kuulla Tukholman keskustaan avatusta Portal-teemaisesta kahvilasta, olen suunnitellut risteilyä Itämeren yli. Kokoonpano siitä, ketä on milloinkin ollut lähdössä mukaan, on vaihdellut, mutta matkan kohde oli selkeä.

Ja niin tuli viimein se hetki maaliskuun puolessa välissä, kun olimme porukalla risteilleet, maihinnousseet, ja suunnistaneet tiemme perille. Viimeiset hetket haeskellessa kahvilan sisäänkäyntiä katukuvasta vaihtuivat vähän varkain jo suoraan sisään kävelyyn, kun löysinkin oikean oven vahingossa ja kertayrittämällä.

Matkaseura ei voinut uskoa tilannetta todeksi koskettamatta.

Sisällä en osannut alkuun muuta kuin tuijottaa haltioituneena. Päässä ei liikkunut yhtään ajatusta moneen sekuntiin. Lopulta liikkui: "asasdfahjkdgsalGJKD TÄSSÄ SE NYT ON!!!!" tai jotain sinne päin. Päästin epämääräisen kimeän innostumisäänen ja hymyilin niin että pelkäsin suupielten repeävän. Siinä se nyt oli. Portal-kahvila. Tavallisesta torstaista tuli juuri mitä huikein parhaushetki ja parhausretki.


Kahvilassa ei ollut ketään muuta kuin meidän, ööö, 9-henkinen seurueemme (osa näkyy oikeanpuoleisessa kuvassa. Ja ei, en ole tiskin takana, vaan "baaritiskillä" istumapaikoilla, josta näkymä oli aika tasan tämä, mikä muodostuu yllä olevat kuvat yhdistämällä). Istumapaikkoja oli kolmelle. :D Kahvilan henkilökunta katsoi meitä aluksi hieman epäuskoisina, mutta yhteinen sävel löytyi suunnilleen saman tien kun avasimme suumme ja aloimme "OMGOMGOMG this is so cool!"-vuodatuksemme.


Henkilökunta oli ihanan nörttiä. Kertoivat, että kävijäkunta ei ole suurensuuri, ja että vakkareistakaan kaikki eivät tunne tai tunnista teemaa (olivat selvästi hyvillään, että me tunnettiin, tunnistettiin ja matkustettiin sen vuoksi). Pahoittelivat sitä, etteivät tänään olleet virallisissa oransseissa haalareissa, vaan omissa kuteissaan. Viralliset kamppeet taisivat olla pesussa tai jotain (joo, en kuunnellut ihan hirveän tarkkaan kokoaikaa, kun oli niin paljon kaikkee mitä ihastella).


Ja kun kerta oli mahdollista, niin tietysti piti esitellä mun maailman hienointa juomapulloa, joka sai kaikilta läsnäolijoilta osakseen riemastunutta hyväksyntää (kuvasta tarkkasilmäinen voi myös bongata mun "ranskalainen manikyyri, mutta glitterillä"-kynnet), vaikka suurin osa porukastamme ei mitään hirmuisia faneja ollutkaan. Onneksi minä ja Antti oltiin senkin edestä.

Lol, ketkäs kaks riemuidioottia on ehkä hypessään hiukan omalla tasollaan?

Kuitenkin varsinainen helmi paljastui meille vasta tutkiessamme tarjolla olevia herkkuja. Oli vähän vaikka mitä makeaa leivonnaista, mutta EI KAKKUA! Antin kanssa päädyimme ravistelemaan tämän oivalluksen tehtyämme toisiamme kiihtyneinä, ja kahvilan henkilökunta nauroi. Tämä oli selvästi suunniteltu juttu! Ja minä hupsu menin jo uskomaan, että kakku ei olisikaan valetta...

Lohtu-brownie ja teetä.

Kaikenkaikkiaan olin kahvilaan oikein tyytyväinen: sisustus toisteli uskonnollisesti niitä visuaalisia elementtejä, mitä Portal 2:n alussa on, olematta mauton tai... jotenkin liikaa. Tee oli hyvää ja valikoima laaja. Leivokset olivat maukkauta ja nätin näköisiä. Hintatasoltaan täysin verrokki muihin Tukholman kahviloihin nähden. *nyöks nyöks* Käyn uudestaan, jos on vielä olemassa, kun seuraavan kerran menen Tukholmaan.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

CAKE IS A LIE!
CAKE IS A LIE!
CAKE IS A LIE!
CAKE IS A LIE!
CAKE IS A LIE!

Vai onko sittenkään...?



sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Muuto(kse)n tuulia

Olen kadonnut jonnekin larppaamisen, sivuaineen aineopintojen pääsykokeesen luvun ja muuton syövereihin. Piti olla rauhallinen ja leppoisa toukokuu, no... Ilmoittauduin viime viikonlopun larppiin ajatuksella että kun ei toukokuussa paljoa muuta menoa olekaan ja siitä se sitten lähti. Toiseen larppiin lähdin varapelaajaksi, koska riemastuin ajatuksesta päästä jälleen kerran varapelaamaan vampyyrimorsianta. Teininä tein sitä muutamaankin otteeseen. Muutto sinänsä oli jo aiemmin tiedossa, mutta kuvittelin pakkaavani tavarat varastoon ja majailevani Ouvan nurkissa kunnes saadaan kihlattuni kanssa asunto. Tämän hetkisen tiedon mukaan kahden viikon päästä olen jo muuttanut. Että se siitä rauhallisesta ja leppoisasta toukokuusta.

Ragnarök-:n1 uudelleenpelautus oli hauska kokemus kun olen kuullut pelisarjasta niin paljon, mutta se pelattiin aikana jolloin 1) asuin Kuopiossa 2) en tuntenut kauheasti sitä porukkaa, joka siinä pelasi. Pääsin pelaamaan antiikin ajan lähettilästä, jonka suuri agenda oli murskata patriarkaatti. Kuvassa Nyxia Aleksandrialainen näkee tulevaisuuden, jossa miehet ovat alla ja naiset päällä! Peli ei siis ehkä ollut ihan kaikkein vakavin ja olikin mukava tapa viettää kaunis lauantai.

Kuvan on ottanut Satu K. Propit lainattu ystävältä, jonka kanssa olemme kätevästi todella samankokoiset.
Muutto vie resursseja tällä hetkellä aika paljon. Konkreettisesti olen tehnyt vasta vähän, mutta ajatustyötä senkin edestä. Vaatekaapin karsimisen sentään tein jo. Eiliset paljon jäätelöä sisältäneet läksiäiset oli hyvä takaraja operaatiolle, sillä sain siellä tyrkättyä jo jonkin verran vaatetta eteenpäin uusiin koteihin. Seuraavaksi pitäisi yrittää kuvata edes osa jäljelle jääneistä ja laittaa jotain kautta tarjolle. Osan olen jo henkisesti varautunut viemään UFF:lle. Karsimisoperaation alkuvaiheessa oli iskeä epätoivo, koska sain vaivoin laatikon pohjan peittymään ja ylemmässä kuvassa onkin se kasa, joka jäi jäljelle. Onneksi tiesin rekkitilaa tarvitsevien vaatteiden kanssa niin todennäköisesti käyvän ja hyllyt täyttivät laatikon lopulta kokonaan. Hyllyt olivat ennen niin täynnä, että pinot osuivat ylempiin hyllyihin. Ei ollut kovin kätevää se. Sain samalla pakattua myös talvivaatteet pois, joten rekilläkin on hetkellisesti enemmän tilaa. Täytyy myös myöntää, että suurinosa rekiltä poistuneista vaatteista teki jo paluun kaappiini.



Muuton lisäksi valmistaudun Pyhävuorten perillisten kolmanteen pelautukseen. Ouvalta lainatun platinablondinperuukin ansiosta totesin hehkuvani neitseellistä viattomuutta kilometrien säteelle ja ajattelin hyödyntää sen täysin. Odotan innolla ihmissuhdedraamaa ja suuria tunteita!